Matti Lund kirjoitti:Täten yksinkertaisimmillaan homma olisi esimerkiksi teossarjan tiputtaminen toimittajan palvelimelta *.pdf -tiedostoina johonkin toimeksiantajan kanssa sovittuun nettisivustoon.
Vaikkei se varsinaista argumenttia muuksi muutakaan, lienee syytä 
todeta, että esittämäsi kustannusarviot ovat kovasti optimistisia. 
PDF-version tuottaminen valmiiksi taitetusta digitaalisessa muodossa 
tallennetusta julkaisusta on sinänsä yksinkertaista, mutta toinen asia 
on sitten se, miten käytettäviä tuollaiset verkkoon yhtenä tiedostona 
lykätyt tiiliskiviteokset oikeasti ovat (vrt. esim. Snellmanin kootut 
teokset - 
http://www.snellman200.fi/kootut_teokset/fi.jsp
- joissa tosin ei ole liiemmin kuvitusta, joka kasvattaisi tiedostokokoa). 
Teossarjan skannaaminen paperilta on sen sijaan huomattavasti isompi 
urakka kuin mitä arvioit - toki automaattiskannerit on keksitty, mutta 
niiden omistajien intresseissä on kyllä yleensä saada takaisin myös
pääomakulunsa, eli ihan pelkillä työkustannuksilla ei siis pärjätä.
Lisäksi tiedostokoko kasvaa sen verran suureksi, ettei teoksen
selaileminen ainakaan yhtenä pdf-pläjäyksenä ole mitään herkkua. 
Se mitä yritän oikeasti sanoa on se, ettei verkkojulkaiseminenkaan
ole ilmaista, vaan sitä varten tarvitaan sekä kunnollista rahoitusta 
että valmista infrastruktuuria. Laadukkaan verkkojulkaisun 
tuottaminen vaatii siis panostusta. Ilmaistyön teettäminen 
(oli sitten kyse harjoittelijoista tai lukiolaisista) ei taas ole
eettisesti kestävä ratkaisu: vaikka verkossa on paljon näyttäviä
vapaaehtoistyöhön perustuvia palveluita, niiden lähtökohtana on 
yleensä nimenomaan vapaaehtoisuus ja spontaani innostus. En 
usko, että eduskunnan historian verkkoversio on sellainen 
projekti, jonka tekemiseen ilman kunnollista korvausta löytyy 
aivan pilvin pimein innostuneita ihmisiä. 
Toinen asia tietysti on se, että verkkoversion tuottamiseen tarvittavat
kulut eivät kaikesta huolimatta olisi kuin kohtuullisen pieni osa 
teossarjan miljoonabudjetista, eli jos rahaa on tuommoinen määrä 
käytettävissä, verkkojulkaisuunkin voisi kuvitella löytyvän riittävästi 
pennosia, jos se vain priorisoidaan riittävän korkealle.